Teoreettisen viitekehyksen tarkoituksesta

Yhteiskuntatieteiden opiskelijoille teoreettisen viitekehyksen roolin ymmärtäminen on usein se vaikein asia koko tutkielmassa. Mihin sitä nyt käytännössä edes tarvitsen? Enkö voi vain kerätä tarvittavan aineiston ja tehdä siitä johtopäätökset? Miksi ohjaajani vaatii sitä tutkielmaani?

Tässä tekstissä painottuu vahvasti oma näkökulmani teorian roolista yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Yritän selittää teorian tarpeen mahdollisimman selkeästi, joten se auttamatta myös yksinkertaistaa hieman todellisuutta. Yhteiskuntatieteissä on monia tapoja ymmärtää teorian rooli ja seuraavaksi esittämäni tapa ei ole mitenkään se ainoa.

Kirjoitukseni jakaantuu kolmeen osaan:

  1. Havainnot ovat teoriapitoisia;
  2. Teoria auttaa oivaltamaan ja
  3. Teoria on pidettävä hallinnassa.

Havaintojen teoriapitoisuudesta

Tulkitsemme asioita eri tavalla ja tulkintaamme vaikuttaa se, minkälaisessa ympäristössä elämme ja olemme eläneet. Yhteiskuntatieteissä tästä näkökulmasta käytetään usein käsitettä havaintojen teoriapitoisuus. Hahmotamme maailmaa aina jollain näkökulmalla.

Myös arjessamme teemme jatkuvasti selkoa ympäröivästä maailmasta käyttämällä erilaisia yleistyksiä. Jos näemme kadulla polvillaan olevan ihmisen, jonka edessä on muutaman kolikon sisältävä kahvikuppi, niin todennäköisesti ajattelemme hänen kerjäävän rahaa. Toisaalta taas, voimme tehdä samoista asioista erilaisia päätelmiä. Ehkä olemme lukeneet lehdestä kaupungissa tekeillä olevasta elokuvasta kerjäämiseen liittyen. Teoriat vaikuttavat siten keskeisesti siihen, minkälaisia havaintoja ylipäätään pystymme tekemään.

Jänis vai ankka?
Jänis vai ankka?

Teoriaa ei siis pääse pakoon. Meidän on mahdotonta lähestyä omaa aineistoamme mitenkään puhtaalta pöydältä, ilman ennakkokäsityksiä1. Tästä syystä teoreettisen viitekehyksen selventäminen on tärkeää: pystymme kertomaan, minkälaisesta näkökulmasta aineistoamme lähestymme.

Yhteiskuntatieteissä katsomme aineistoamme yhteiskuntatieteellisten teorioiden kautta. Niiden avulla teemme aineistostamme juuri yhteiskuntatieteellisiä havaintoja. Yhteiskuntatieteellisten havaintojen tekeminen olisi ylipäätään mahdotonta ilman teoriaa. Emme esimerkiksi pysty näkemään sellaista asiaa kuin “yhteiskunta”, mutta silti ajattelemme sen olevan olemassa.

Havaintojen teoriapitoisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki olisi täysin subjektiivista. Jos näemme jossain savua, niin toki voimme esittää tälle erilaisia tulkintavaihtoehtoja, mutta todennäköisesti se kuitenkin viittaa palamiseen. Havaintomme kohteet onneksi laittavat tulkinnoille vastaan. Oman tutkimuksemme näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, etteivät kaikkien teorioiden mahdollistamat tulkinnat ole yhtä osuvia aineistoomme. Joudumme siis perustelemaan, miksi teoreettisesti välittynyt tulkintamme käyttämästämme aineistosta on mahdollisimman osuva2.

[Smoke from Cannon Shots (J.C. Dahl, 1831)](https://artvee.com/dl/smoke-from-cannon-shots)
Smoke from Cannon Shots (J.C. Dahl, 1831)

Tavoitteenamme on siten muodostaa mahdollisimman pätevä käsitys tutkimuskohteestamme. Vaikka havaintomme kohde ei sinänsä muutu, aineistomme pysyy samana, niin silti voimme valottaa sitä erilaisista näkökulmista. Meidän tulee kuitenkin muistaa, että myös muut teoriat voivat valottaa aineistostamme sen erilaisia puolia, ja joku teoria todennäköisesti osaa tehdä sen vielä meidän teoriaamme vakuuttavammin.

Yksi vastaus teorian tarpeeseen on siis se, että tarvitsemme sitä tehdäksemme omasta tutkimuksestamme tarpeeksi vakuuttavaa kriittiselle lukijalle. Arkiset havaintomme ovat myös teoriapitoisia, mutta toisin kuin arkielämässä, tutkimuksessa meidän täytyy osata perustella, mistä näkökulmasta lähestymme monimutkaista yhteiskunnallista todellisuutta.

Teoria auttaa oivaltamaan

Teoriaa ei kuitenkaan kannata katsoa jonkinlaisena pakollisena harmina, vaan teoriasta on monenlaista hyötyä tutkimuksessa. Yksi tärkeimmistä teorian rooleista on sen mahdollistamat uudet näkökulmat.

Tutkielmasi teoreettinen viitekehys auttaa hahmottamaan aineistoasi sellaisista näkökulmista, joihin arkinen katseesi ei välttämättä pysty. Teoria tarjoaa sinulle teoreettiset linssit, joiden kautta hahmottaa aineistosta jotain sellaista, mitä ei ilman teoriaa näe. Yhteiskuntatieteellisten linssien avulla olet sensitiivinen juuri yhteiskuntatieteelliselle informaatiolle. Yhteiskuntatieteellisten teorioiden antamat käsitteet kuten habitus, stigma, status, anomia ja kasvotyö auttavat sinua sanallistamaan sellaisia havaintoja, mitä et todennäköisesti olisi huomioinut ennen niihin tutustumista.

Sellainen yhteiskuntatieteilijä, jolla on jo tietämystä monesta erilaisesta teoriasta, pystyy todennäköisesti hahmottamaan aineistoa aloittelevaa tutkijaa monipuolisemmin. Hänellä voidaan sanoa olevan enemmän sosiologista mielikuvitusta, koska hän osaa siirtyä hyvin näkökulmasta toiseen. C. Wright Millsin sanoin, hänen ymmärryksensä on kuin “liikkuva prisma, joka kerää valoa mahdollisimman monesta suunnasta”3.

[Sea View Of Cape Poge Lighthouse (Charles Hubbard, 1844)](https://artvee.com/dl/sea-view-of-cape-poge-lighthouse)
Sea View Of Cape Poge Lighthouse (Charles Hubbard, 1844)

Havainnollisesti teoriaa voikin ajatella valokeilana, joka johdattaa tutkijaa tarkastelemaan asiaa tietystä näkökulmasta. Teoria siis suuntaa valokeilamaisesti tutkimustasi johonkin suuntaan ja se inspiroi sinua näkemään aineistostasi piirteitä, joita et olisi huomannut ilman sitä. Teoria auttaa myös hahmottamaan asioita ikään kuin aineistosi taustalla.

Jos sinulla on esimerkiksi 10 haastateltavaa, jotka on jaettavissa kahteen eri ryhmään, niin näiden ryhmien vertaileminen joidenkin teoreettisten linssien läpi voi auttaa sinua näkemään sellaista, mitä et yksittäisistä haastatteluista suoraan nähnyt. Sellaiset asiat, mitä et nähnyt heti merkittäväksi, voivat tulla tutkimuksesi päätuloksiksi huomatessasi niiden merkityksen.

Tutkielmasi teoreettinen viitekehys on siten parhaimmillaan hyvä uuden oivaltamisen työkalu. Se avartaa näkökykyäsi. Toisaalta vaarana on se, että teoria supistaa näkökykyäsi ja näet aineistossasi vain teoriaasi sopivia asioita. Tämän vuoksi teoria täytyy pitää hallinnassa metodin avulla.

Teorian pitäminen hallinnassa

Teoria on tarpeellinen ja oivalluksia herättävä työkalu, mutta samalla vaarallinen sellainen. Majakan valokeilan metafora kuvaa hyvin sitä, miten teoria suuntaa katsettasi johonkin suuntaan. Ehkä näemme joitain asioita selvemmin, mutta samalla todennäköisesti meiltä voi jäädä huomioimatta jotain oleellista. Tässä mielessä teorian antamat linssit voivat myös sumentaa näkyvyyttämme4. Meidän kykymme vakuuttaa itsemme jonkun teorian puolesta näkyy hyvin myös tänä päivänä erilaisten salaliittoteorioiden muodossa5. Tutkimuksessa tarvitsemme kuitenkin teoreettiselle viitekehykselle aisat, joiden avulla hallita teoriaa.

[Boy with a Horse in a Stable (Jacques Albert Senave, 1788)](https://artvee.com/dl/boy-with-a-horse-in-a-stable)
Boy with a Horse in a Stable (Jacques Albert Senave, 1788)

Tässä vaiheessa apuun tulee työkalu nimeltä metodi. Tutkimuksemme aineisto ei anna mille tahansa teorialle samalla tapaa oikeutusta, vaan se onneksi osaa pätevän metodin avulla antaa ideoillemme myös vastustusta. Kykenemme näin kehittämään ideoitamme vastaamaan siihen, mitä tutkimassamme ilmiössä todennäköisemmin tapahtuu. Hyvän metodin avulla meidän teoriavälittyneet ideat voivat osoittautua huonoiksi. Lisäksi aineisto voi nostaa esiin sellaisia näkökulmia, joita meidän käyttämä teoreettinen viitekehys ei alun perin osannut ottaa huomioon6.

Laadullisessa tutkimuksessa tällaisia metodisia välineitä on runsaasti, mutta ei yhtä sellaista, jonka kaikki katsoisivat hyväksi metodiksi. Suosituin metodi lienee koodaaminen, mutta myös siinä on monia ongelmia, jotka voivat myös sumentaa tutkijan näkyvyyttä. Muita vaihtoehtoja ovat mm. jatkuva omien muistioiden kirjoittaminen (memo-writing) tai ideaalityyppianalyysi. Riippumatta siitä, mitä metodia käyttää, tärkeintä näissä on tulla tutuksi aineiston kanssa: osata tunnistaa, mihin aineisto antaa ja ei anna tukea.

Tärkeää on myös pyrkiä siihen, että aineisto saisi laittaa meidän teorioillemme vastaan. Yksi pätevä suhtautumistapa aineiston analyysiin on se, että pyrimme etsimään aineistosta sellaisia tapauksia tai poikkeuksia, jotka eivät sovi meidän teoreettiseen viitekehykseemme7. Näin vastakkainen näyttö ei siis ole meille ensisijaisesti uhka, vaan mahdollisuus kehittää entistä parempaa teoriaa ja selitystä tutkimastamme ilmiöstä.

Lopuksi

Mutta mikä lasketaan teoreettiseksi viitekehykseksi yhteiskuntatieteissä? Tämä voi tuntua yllättävältä, mutta tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Esimerkiksi Gabriel Abend8 on listannut seitsemän erilaista teorioille annettua merkitystä. Yksi tapa nähdä teoria on seuraava Jeffrey C. Alexanderin kuvio (suom. Heiskala 2012), jossa teoria ja aineisto esitetään jatkumolla.

Alexander (1982), suom. Heiskala (2012)
Alexander (1982), suom. Heiskala (2012)

Yhteiskuntatieteissä liikumme jatkuvasti näiden kahden päätepisteen välillä. Meillä voi olla edellä mainittujen kasvotyön ja habituksen kaltaisia käsitekokonaisuuksia, joilla teemme selkoa havainnoistamme, tai sitten jonkinlaista aikaisemman tutkimuksen yhteenvetoa. Ytimessä on kuitenkin se, että teoriat toimivat jonkinlaisina yleistyksinä, jolla teemme selkoa yksittäisistä havainnoistamme. Hyvä teoria on ennen kaikkea hyvä työkalu, joka auttaa meitä tekemään juuri yhteiskuntatieteellisiä havaintoja.

On hyödyllistä ajatella teorian ja aineiston välillä olevan jatkuva “kaksisuuntainen liikenne”9. Teoriat auttavat meitä näkemään aineistostamme uusia asioita ja tekemään selkoa aineistomme luonteesta. Teorioiden avulla voimme sanoa yksittäisistä havainnoistamme jotain yleisempää ja merkittävämpää. Aineisto taas auttaa metodin välitykselle pitämään teorioiden suhteen ns. jalat maassa eli tekemään sellaista teoriaa, joka vastaisi mahdollisimman hyvin sitä, mitä aineistostamme on havaittavissa. Pätevän metodin avulla meidän on mahdollisuus kehittää tutkimuksemme teoreettisia näkökulmia.

Tämä jatkuva kaksisuuntainen liikenne takaa sen, että näkemyksemme tutkimuskohteesta jatkuvasti kehittyy. Aloitamme haparoivilla ja epävarmoilla ideoilla, teorioilla ja tutkimuskysymyksillä, mutta tarkennamme näitä alun olettamuksia enemmän todellisuutta vastaaviksi tutkimusprosessimme kuluessa. Tärkeää tässä prosessissa on uskallus tulkita ja selittää omaa tutkimuskohdettaan teorian ja aineiston avulla, ei vain kuvata sitä10.

Lähteet

Alexander, J. C. (1982) Theoretical Logic in Scientific Thought. In Positivism, Presuppositions, and Current Controversies. Volume One of Theoretical Logic in Sociology (ss. 1–35). Kuvion käännös: Heiskala, R. (2012) Mitä yhteiskuntateoria on? Sosiologia, 49(2), 83–99.


  1. Erityisesti laadullisessa tutkimuksessa tästä on ollut kiistaa. Esimerkiksi grounded theory menetelmään kuuluu lähestyä aineistoa ilman ennakko-olettamuksia, mutta käsittääkseni tämän menetelmän myöhemmässä kirjallisuudessa on jokseenkin luovuttu tästä näkökulmasta. ↩︎

  2. Becker (2017) Evidence kirjasta: Kaikki matemaattisen päättelyn ulkopuolella perustuu otaksumiin. On olemassa hyvin perusteltavissa olevia otaksumia ja toisaalta huonoja sellaisia. Näitä otaksumia me perustelemme uskottavalla päättelyllä. Tässä päättelyssä on aina mahdollisuus ristiriitoihin ja väärässä olemiseen. Tällainen uskottava päättely on kuitenkin meidän ainoa tapa hankkia uutta tietoa ympäröivästä maailmasta. ↩︎

  3. Mills, C. W. (2015) Intellektuaalinen Ammattitaito. Teoksessa Sosiologinen mielikuvitus, ss. 222–258. Gaudeamus. ↩︎

  4. Tässä vuorovaikutus muiden kanssa on tärkeää. Sosiaalinen todellisuus ja erityisesti sen tutkiminen on välillä sen verran monimutkaista, ettei yksittäinen tutkija voi aina nähdä selvästi. ↩︎

  5. Esimerkiksi Norbert Elias (1970) teoksessaan What is Sociology? pitää sosiologiaa kriittisenä välineenä salaliittoteorioita vastaan: “Since people in distress are unable to live without some explanation, the gaps in understanding are filled out by fantasy.” Teoksesta löytyy myös oivallinen otsikko luvusta 2: “The sosiologist as a destroyer of myths”. ↩︎

  6. Alasuutari (2011) Laadullinen tutkimus 2.0 ↩︎

  7. Tätä on kutsuttu myös analyyttiseksi induktioksi. Ks. esim. Hammersley (2011) On Becker’s Studies of Marijuana Use as an Example of Analytic Induction. Philosophy of the Social Sciences 41(4): 535–566. ↩︎

  8. Abend (2008) The Meaning of ‘Theory.’ Sociological Theory 26(2): 173–199. ↩︎

  9. Tämä tulee Robert K. Mertonilta, ks. Swedberg (2019) How Do you Make Sociology out of Data? Robert K. Merton’s Course in Theorizing (Soc 213–214). The American Sociologist 50(1): 85–120. ↩︎

  10. Tämä on usein ongelma opiskelijoiden töissä. Ks. tähän liittyen Salo (2015) Simsalabim, sisällönanalyysi ja koodaamisen haasteet. ↩︎

Previous
Next