Kritiikin merkityksestä

Tiede on parhaimmillaan itseään korjaava järjestelmä. Tällaisessa itsekriittisyydestä itseään kohtaan, vuorovaikutuksella on painava merkitys. Arkiajattelumme on monin tavoin vinoutunutta. Pidämme kiinni vahvasti uskomuksistamme, joka taas ei välttämättä tue tieteen itseään korjaavuutta. Erehtyminen on aina ajattelussamme ja myös tieteen tekemisessä läsnä, koska “täysin varmaa” tietoa meidän on mahdotonta saada.

Ajattelulla on tapana surkastua ilman vuorovaikutusta (Kjell Westö, HS.fi). Oman mielen pitäminen avoinna muiden näkemyksille on erityisen tärkeää tieteen edistymisen kannalta. Muut ihmiset pystyvät nähdä omassa ajattelussamme mahdollisesti sellaisia puutteita, mitä meidän on vaikea edes huomata. Siksi myös tieteessä on tärkeää vuorovaikuttaa muiden kanssa ja kuunnella erityisesti muiden antamaa kritiikkiä.

Hyvä tutkielma tehdään hyvällä ajattelulla, ja hyvässä tieteellisessä ajattelussa kriittisyys on voimavara. Tutkielman tekemisessä erityisesti ohjaajan rooli on kritiikin suhteen merkittävä, sillä ohjaaja on usein siinä se tärkein vuorovaikutuskumppani. Myös tutkielmaseminaarista saa usein muilta opiskelijoita myös kritiikkiä, joka kannattaa ottaa huomioon.

Se, miten suhtautuu toisten antamaan kritiikkiin, vaikuttaa keskeisesti siihen, minkälaisen reaktion kritiikki saa aikaan. Mielestäni tutkielmaa eteenpäin vievään kritiikkiin kannattaa suhtautua ennen kaikkea välittämisenä, lahjan antamisena toisen työlle. Kannattaa välttää kritiikin ottamista henkilökohtaisesti, vaikka välillä tämä on tietysti vaikeaa. Toki on olemassa myös kohtuutonta ja henkilöön menevää kritiikkiä, joka kannattaa jättää omaan arvoonsa.

Toisten antama kritiikki jää yleensä mieleen. Tässä hyvänä puolena on se, että se auttaa muistamaan asioita, joita voisimme tehdä jatkossa toisin. Toisaalta taas, aina toisten antama kritiikki ei osu maaliin. Siksi myös itse kritiikkiä on syytä kriittisesti reflektoida. Tutkielmasi ohjaajakaan ei ole aina oikeassa. Jos kuitenkin näet kritiikin osuneen maaliin, niin silloin lopputulos on mitä parhain. Olet oppinut jotain uutta ja voit jatkossa tehdä asioita toisin.

Joskus käy myös niin, etteivät muut tunnu tajuavan sitä, mitä ajat takaa. Tällaisia kokemuksia ei kannata tyystin sivuuttaa, vaan on kannattavaa jäädä reflektoimaan sitä, miten kehittää omaa argumentointia entistä selvempää suuntaan. Vaikka idea tuntuisi selkeältä itsellesi, niin se ei välttämättä ole yhtä selkeä sinun lukijoillesi.

Kritiikki on siten myös omaa ajatteluasi ja oppineisuuttasi eteenpäin vievä voima. Se on muiden työllesi tekemä palvelus. Jos jälkeenpäin huomaat häpeileväsi vanhaa tutkielmaasi, niin hyvä. Se on osoitus siitä, että olet oppinut jotain uutta ja olet mennyt eteenpäin tieteellisessä ajattelussasi.

Previous