Zettelkasten-metodi oivaltamisen työkaluna

Tässä tekstissä kerron omasta sovelluksestani Zettelkasten-metodista, joka on sosiologi Niklas Luhmannin kehittämä muistiinpanotekniikka produktiiviseen tutkimus- ja kirjoitustyöhön.

Mistä on kyse?

Zettelkasten-metodi on tiedonhallinnan työkalu, jonka ytimen muodostaa sen käyttäjän aktiivisesti ylläpitämä muistiinpanokokoelma. Esitän tässä kirjoituksessa siitä oman sovellukseni, jota kutsun ajatusverkostoksi1. Ajatusverkosto eroaa tavanomaisista muistiinpanotekniikoista erityisesti siinä, ettei tarkoituksena ole kerätä muistiinpanoja unohtumaan kansioihin, vaan aktiivisesti pyrkiä kohtauttamaan niitä toistensa kanssa.

Tälle kohtauttamiselle on kaksi vahvaa perustetta. Ensinnäkin muistiinpanojen aktiivinen yhdisteleminen mahdollistaa tehokkaan oppimisen, sillä uuden oppimisen kannalta on tärkeää luoda merkityksellisiä yhteyksiä oman aiemman tietämyksensä kanssa2. Toiseksi erilaisten ajatusten yhdistäminen toisiinsa saa aikaan yleensä aivan uudenlaisia oivalluksia. Ajatusverkostossa työskenteleminen auttaa hahmottelemaan erilaisia tiedon palasia keskenään, näkemään niiden välillä yhteyksiä ja näin oivaltamaan uutta. Ajatusverkosto on ensisijaisesti oivaltamisen työkalu.

Ajatusverkoston käyttö

Ajatusverkoston ylläpitäminen on kokonaisvaltainen projekti, joka lähtee liikkeelle jo siitä, minkälaisia muistiinpanoja kannattaa tehdä. Tarkoituksena on tehdä muistiinpanoja mahdollisimman selkeästi juuri omin ajatuksin. Hyvä ajatusverkosto ei koostu kirjojen alleviivauksista, vaan sen sijaan sellaisista omista ajatuksista, joista on myös myöhemmin helppo saada selvää. Tällaiset muistiinpanot eivät ole suoria kopioita muiden ajatuksista, vaan sen sijaan juuri omiin ajatuksiin liittyviä muistiinpanoja3.

Ajatusverkostoon tallennettavat ajatukset voivat olla mitä erilaisimmista lähteistä. Esimerkiksi aikakauslehdistä, kaunokirjoista ja tieteellisistä artikkeleista kootut merkinnät löytävät kaikki paikkansa ajatusverkostosta. Näin yksinäisyyttä käsittelevästä kaunokirjasta voi saada aivan uudenlaisia oivalluksia, kun sen sisältöä miettii suhteessa yksinäisyyttä käsitteleviin tutkimuksiin. Tällainen oivaltava tiedon yhdisteleminen keskenään on ajatusverkoston suurin anti. Parhaimmillaan ajatusverkosto on kirjoittamisen tukena oleva keskustelukumppani, joka muistuttaa kirjoittajaa hänen aiemmista ajatuksistaan aiheeseen liittyen sekä yllättää yhdistelemällä asioita oivaltavasti keskenään.

Ajatusverkostoon kertyy ajan kanssa runsaasti omia ajatuksia ja näin sen kyky tuottaa uusia oivalluksia sen ylläpitäjälleen kehittyy. Tästä kertoo Zettelkasten-metodin kehittäjän, sosiologi Niklas Luhmannin oman tuotannon laajuus: yli 70 kirjaa ja 400 artikkelia4. Luhmann ei ole kuitenkaan yksin vastaavan metodin kanssa, vaan siitä löytyy variaatioita myös muilta merkittäviltä tieteilijöiltä. Myös sosiologi C. Wright Mills (1959) piti Luhmannin tavoin omaa vastaavaa muistiinpanojärjestelmää oman tuotantonsa mahdollistajana sekä tärkeänä sosiologisen mielikuvituksen työkaluna. Filosofi Umberco Eco (2015) esittelee klassikkoteoksessaan How to Write a Thesis vastaavan “index cards” menetelmän. Kaikissa näissä variaatioissa kyse on lopulta siitä, että miten omia aikaisempia ajatuksia pystyisi mahdollisimman tuotteliaasti hyödyntämään. Omat kirjoitusprojektit eivät ole enää niin irrallisia, vaan niihin tehty ajatustyö löytyy nyt omasta ajatusverkostosta. Tämä taas hyödyttää seuraavaa kirjoitusprojektia.

Omia kokemuksia Zettelkasten-metodista

Omassa väitöskirjatyössäni ajatusverkostosta on ollut erityisesti hyötyä sen osajulkaisuiden kirjoittamisessa. Käytännössä valmistelen aina ensimmäiset luonnokset käsikirjoituksistani ajatusverkostossa. Tässä prosessissa luen läpi ajatusverkostosta löytyviä muistiinpanoja, otan niitä käsikirjoitukseeni talteen ja sommittelen näiden muistiinpanojen avulla käsikirjoituksen rakennetta kokonaisuudeksi. Usein tässä vaiheessa huomaan tarvitsevani lisää muistiinpanoja jostain aiheesta, jolloin palaan taas ajatusverkoston täydentämiseen uusilla lähteillä. Ajatusverkosto on auttanut myös esimerkiksi tämän blogitekstin kirjoittamisessa. Pystyin tätä varten hyvin hyödyntämään jo vuosi sitten tehtyjä muistiinpanoja Zettelkasten-metodista. Minun ei tarvinnut tätä varten lukea mitään uutta materiaalia, vaan kaikki tarvittava löytyi jo ennestään ajatusverkostostani.

Olen myös huomannut muutoksen siinä, miten omaksun muiden kirjoittamaa tekstiä. Vaikka lukunopeus on aktiivisen muistiinpanokirjoittamisen myötä hieman hidastanut, niin huomaan omaavaani siihen entistä enemmän motivaatiota. Lukiessani muiden tekstiä ajattelen usein sitä, mitä voisin tästä kirjoituksesta ottaa itselleni ylös. Mikä on minun projektieni kannalta tässä mielenkiintoista? Joskus saaduilla ajatuksilla voi olla aivan eri merkitys kuin kirjoittaja on itse ajatellut. Tässä mielessä on tärkeää muistaa ottaa ylös myös lähdeviitteet ja merkata niihin, mikä on omaa ajattelua ja mikä toisen.

Zettelkasten-metodin soveltaminen

Suosittelen rohkeasti soveltamaan Zettelkastenia omiin tarpeisiin. Itse tein mielestäni alussa virheen siinä, että yritin matkia liikaa Luhmannin versiota. Sen sijaan kannattaa aktiivisesti reflektoida, miten ajatusverkosto hyödyttää juuri omia tavoitteita ja muokata niiden avulla oman ajatusverkostonsa toimintalogiikkaa. Muutama Zettelkastenin periaate kannattaa kuitenkin pitää mielessä kun sitä lähtee soveltamaan:

Ensinnäkin kaikista tärkeintä on uusien ja aiempien ajatusten kohtaaminen. Siksi ajatusverkoston on syytä olla sellainen, ettei aikaisempi tieto huku massaan. Oman ajatusverkoston ylläpitämiseen löytyy nykyisin monia erilaisia ohjelmia (itse käytän Obsidian.md nimistä ohjelmaa), joissa Zettelkastenin periaatteet ovat läsnä. Kun lisää materiaalia ajatusverkostoonsa, niin ne kannattaa yrittää yhdistää ja linkittää jo siinä vaiheessa aiemman sieltä löytyvän tiedon kanssa.

Toiseksi Zettelkasten-metodin hyödyntäminen on kokonaisvaltainen monen vuoden projekti. Sen eteen tehtävä työ lähtee jo muistiinpanojen tekemisestä. Se ei ole oikotie onneen, vaan vaatii aktiivista työtä, jonka ytimessä on ennen kaikkea jatkuvan kirjoittamisen periaatteet.

Kolmanneksi ajatusverkosto kannattaa nähdä jatkuvasti tilassa work-in-progress, työn alla. Tarkoituksena ei ole saada aikaan siistiä valmista kokonaisuutta (tätä tavoitetta näkee hyvin paljon Zettelkasten-yhteisöissä, mikä on minusta ongelmallista), vaan tärkeää on nähdä Zettelkasten ennen kaikkea työkaluna. On siis OK, että oma ajatusverkosto sisältää laadukkaiden ajatusten lisäksi myös niitä epämääräisiä ja irtonaisia ajatuksia.

Ajatusverkosto on hyvä renki, mutta isännäksi siitä ei ole. Vaikka olen puhunut tässä ajatusverkostosta keskustelukumppanina, niin se on kuitenkin hyvin rajallinen sellainen. Kaikenlainen ajatusverkoston kanssa vuorovaikuttaminen voi hyvin olla mielikuvitusta rikastavaa5, mutta kannattaa silti pitää ensisijaisena mielessä oman projektinsa tavoitteet. Zettelkasten-metodista on muodostunut itselleni hyvä työkalu tutkimustyön tueksi. Toivottavasti tämä kirjoitus innoittaa myös sinua siihen!

Lisää lukemista aiheesta

Mills, C.W. (1959) On Intellectual Craftmanship. Teoksessa Mills, C.W., The Sociological Imagination. Löytyy myös suomennettuna Sosiologisen mielikuvituksen (2015) liitteessä Intellektuaalinen ammattitaito, ks. https://www.gaudeamus.fi/mills_sosiologinen/.

Niklas Luhmannin kaksi lyhyttä artikkelia hänen Zettelkasten metodistaan (Communicating with Slip Boxes sekä Learning How to Read) on käännetty englanniksi ja saatavilla ilmaiseksi osoitteessa: https://luhmann.surge.sh.

Hyvä johdatus Luhmannin Zettelkasten-metodiin löytyy Sönke Ahrensin (2017) teoksesta How to Take Smart Notes.

Umberto Econ klassikko How to Write a Thesis (2015) sisältää myös mielenkiintoisia näkökulmia ajatusverkostoon. Todennäköisesti index card -muistiinpanotekniikasta löytyisi enemmänkin tietoa.

Tutkija J. M. Korhosen blogiteksti (19/11/2020) Zettelkasten-metodista sisältää myös hyviä vinkkejä ja tarjoaa ehdotuksen wikityylisestä Zettelkasten-ohjelmasta: https://jmkorhonen.fi/2020/11/19/oma-wiki-toisina-aivoina-esittelyssa-zettelkasten-ja-zim/.

Zettelkasten-yhteisöjä ja runsaasti lisäluettavaa löytyy osoitteista:


  1. Ajatusverkosto on oma sovellukseni Luhmannin Zettelkasten-metodista. Olen ottanut siihen myös vaikutteita Millsin (1959 ) Sosiologinen mielikuvitus oppaan liitteestä Intellektuaalinen ammattitaito. Mills käyttää omasta “ajatusverkostostaan” käsitettä “the file”. Siellä hänellä on “eri aiheisiin ryhmiteltyinä ideoita, omia huomioita, lainauksia kirjoista, bibliografisia tietoja sekä yhteenvetoja tutkimusprojekteista”. ↩︎

  2. Esimerkiksi Kirsti Longan kirjassa Oivaltava oppiminen (2020, ekirja) argumentoidaan suunnilleen näin. Ks. myös Ahrens 2017. ↩︎

  3. On toki vaikeaa välillä erottaa “omat ajatukset” toisten ajatuksista. Mielessäni tässä on lähinnä se, että ajatusverkostoon laitettavat muistiinpanot kannattaa olla henkilökohtaisia. Esim. Mills (1959) muiden ajatusten käyttämisestä: ”Therefore, you will take notes which do not fairly represent the books you read. You are using this particular idea, this particular fact, for the realization of your own projects.” ↩︎

  4. Määrä ei tietenkään korvaa laatua, mutta sekä Luhmannin että Millsin sosiologia on hyvin arvostettua vielä nykyisinkin. ↩︎

  5. Esimerkiksi Mills (1959) kertoo laittavansa kaksi kansiota toisiinsa kuulumattomia muistiinpanoja yhteen oman sosiologisen mielikuvituksensa edistämiseksi. ↩︎

Kommentit

Uggelsson

Kiitos tästä, mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe. Itse olen vielä omaa workflow’ta, digitaalisten työkalujen äärellä pohtiva humanisti. Laittoman paljon aikaa on jo kulunut todellisen tekemisen välttelyyn ”täydellisen” muistiinpanosoftan etsimisen varjolla :). Ongelmana kun tuntuu olevan valinnan vaikeus liittyen alustaan, jolle sylkeä potentiaalisesti loppuelämän muistiinpanot.

Kiinnostaisikin kuulla mitä mieltä olet Obsidianista, ja muista mahdollisista ohjelmista, joita käytät tässä tarkoituksessa arkeasi helpottamaan. Oletko mahdollisesti ajatellut tehdä joskus yksityiskohtaisemman postauksen liittyen omaan zettelkastenin käyttöösi?

Obsidian houkuttaisi minuakin, mutta huomaan aina palaavani Bear notesiin, joka ei toisaalta tämän hetkisessä tilassaan ole ideaalein vaihtoehto zettelkastenille. Kokeilemallahan se tämäkin selviää ja jostain on aloitettava.

Täällä myös mielenkiintoinen postaus zettelkastenista akateemisessa käytössä: https://martinezponciano.es/2021/04/05/research-workflow-as-a-phd-student-in-the-humanities/

Vesa

Kiitos Uggelson kommentistasi! Samaistun kokemukseesi siitä, että sen “täydellisen” muistiinpanofilosofian etsimiseen on kulunut välillä paljon aikaa. Olen aloittanut oman ajatusverkostoni moneen kertaan aina ajatellen, että tällä kertaa teen siitä “toimivan” ja “siistin” version.

Nykyisin suhtaudun ajatusverkostooni ennen kaikkea käytännön työkaluna. Olen antanut olla sen sotkuisessa ja sekavassa kunnossa, sillä en käytä sen siistimiseen enää kauheasti aikaa. Toki yritän aina välillä linkittää ajatuksia keskenään, jotta löydän ne silloin, kun kirjoitan niihin liittyvistä aiheista, mutta en tee tätä mitenkään systeemaattisesti. Yritän muistiinpanojeni siistimisen sijaan käyttää aikaa siihen, että saan jotain aikaiseksi niiden muistiinpanojeni avulla. Tällä hetkellä aika kuluu käsikirjoitusten parissa, mutta pyrin myös käyttämään tätä blogia näiden muistiinpanojeni hyödyntämisessä. Tärkeintä on saada jotain muistiinpanoilla aikaan, ei vaan kerätä niitä.

Käytän yhä Obsidiania, sillä se tallentaa muistiinpanoni raakatekstinä. Tämä tarkoittaa sitä, että en ole sidottu johonkin tiettyyn ohjelmaan, vaan muistiinpanoni ovat aina käytössäni riippumatta ohjelmasta. Tässä mielessä Obsidian on hyvä vaihtoehto “loppuelämän muistiinpanoille”. Olen käyttänyt joskus Bear-appia, mutta muistaakseni se ei ainakaan suoraan tallentanut raakatekstinä.

Kirjoitan lähes kaiken Obsidianilla. Ensimmäiset artikkeli- ja blogitekstiluonnokset syntyvät aina siellä. Pidän Obsidianin käyttöliittymästä erityisesti siitä, että voin pitää monta ikkunaa auki yhtä aikaa. Esimerkiksi ensimmäisessä ikkunassa minulla on käsikirjoitukseni ja toisessa selaan läpi muistiinpanojani. Koska teen yhteisartikkeleita, niin usein käännän Obsidianin tuottaman raakatekstin (.md-formaatti) Word-tiedostoon muille kommentoitavaksi. Jatkan kuitenkin muiden kommenttien ja muokkausten jälkeen taas Obsidianissa, sillä en pidä yhtään Wordilla kirjoittamisesta.

Mutta niin, kiitos ehdotuksesta tehdä Obsidianin käytöstä oma blogiteksti. Voisin sen tehdä. Tärkeää Obsidianissa on myös se, että se pystyy käyttämään Zoterossa sijaitsevia lähteitä ja näin muodostamaan Pandocin avulla automaattisesti lähdeluettelon kun käännän Obsidianin raakatekstin Word-tiedostoksi. Mutta ehkä tästä lisää myöhempänä.

Uggelsson

Lohdullista kuulla, ettet käytä turhaan aikaa ulkoisiin seikkoihin kuten ulkoasun siistimiseen. Tärkeintähän on tietenkin, että löytää sen mitä tarvitsee, kun tarvitsee. Sanoitkin hyvin, että fokuksena on juuri se mitä muistiinpanoilla saa aikaiseksi, eikä niiden keräily.

Itse käytän Ulysses appia pidempien tekstien kirjoittamisessa ja Bearia lyhyemmissä muistiinpanoissa. Nyt toivoisin kuitenkin että Bear taipuisi myös riittävästi zettelkastenin tapaisen ajatusverkoston rakentamiseen. Ainakin simppeli wikilinkitys onnistuu, vaikka takaisinlinkitys onkin tällä hetkellä tehtävä manuaalisesti. Kummastakin ohjelmasta, paitsi että käyttävät markdownia, saa myös exportattu tekstin ulos .md tiedostoina.

Tuo olikin kiinnostava tieto, että kirjoitat pidempiä tekstejä Obsidianilla. Se siis ilmeisesti sopii mielestäsi myös siihen tarkoitukseen. Moni muukin asia tuntuu puhuvan Obsidianin puolesta: mahdollisuus oman datan hallintaan on ilmeisesti tehty yksinkertaiseksi, ja sitten tietysti koko ohjelman ilmaisuus. Tämän päivän subscription appien keskellä käy helposti niin, että pienistä puroista kasvaakin nopeasti isoja menoeriä. Välillä on myös kysyttävä itseltään, onko ohjelmien parissa vietetty aika linjassa niistä perittävien vuosimaksujen kanssa.

Löysin oikeastaan blogisi etsiessäni tietoa eri blogialustoista. Hugoon liittyvä postauksesi oli niin ikään mielenkiintoinen, ja uskon itsekin suuntaavani kohti hugo + github + netlify komboa. Tässäkin mielessä Obsidian voisi tulla paremmin kysymykseen. Ulysses, vaikka onkin ohjelmana kaunis katseltava, tuntuu nojaavan ominaisuuksiltaan vahvasti WordPressin tai mediumin kaltaisille alustoille julkaisuun, joka on siinä tehty myös helpoksi.

Zotero vaikuttaa erittäin pätevältä, vaikka olenkin käyttänyt sitä vasta vähän aikaa.

Olisi hienoa, jos jaksat ja kerkeät jossain vaiheessa tekemään Obsidianista oman blogitekstin.

Kommentoi

Kiitos kommentista!

Kommentti lähetettiin tarkistettavaksi.

OK

Related