Obsidian, Zettelkasten-ohjelma

Tässä blogitekstissä1 kerron käyttämästäni Zettelkasten-ohjelmasta, Obsidianista. Olen kirjoittanut Zettelkastenista lyhyen esittelyn aikaisemmin. Tämä ei ole mikään “näin Zettelkastenia tulisi käyttää”, vaan omaa sovellustani. Joku Zettelkasten-puristi voisi sanoa, ettei versioni ole Zettelkastenia ollenkaan. Esimerkiksi sosiologi Niklas Luhmannin kerrotaan tehneen jokaiselle ajatukselle aina oman erillisen muistiinpanonsa ja linkittäneen näitä ahkerasti. Tällainen systemaattisuus voi olla hyödyksi jollekin (esim. systeemiteoriaa koko yhteiskunnasta rakentaville sosiologeille), mutta itse suosin käytännöllisempää tapaa.

Tällä hetkellä Obsidianilla on itselleni kolme tärkeää funktiota. Ensinnäkin käytän sitä muistiinpanojeni arkistointiin. Toiseksi käytän sitä ideointiin. Kolmanneksi kirjoitan sen avulla suurimman osan teksteistäni.

Obsidian muistiinpanoarkistona

Todennäköisesti tärkeimpiä oivalluksiani Zettelkastenin suhteen on liittyen muistiinpanojen kirjoittamiseen. Niissä täytyy olla henkilökohtaisuutta. Kun kirjoitan jostain teoksesta tai artikkelista muistiinpanoja, niin niiden täytyy olla tärkeitä juuri minulle. Otan näistä julkaisuista talteen lähinnä sen, mikä itseäni kiinnostaa ja mikä voisi olla hyödyksi. Joskus saamani ajatukset voivat merkitä eri asiaa kuin itse kirjoittajalle.

Pelkästään jonkun toisen tekstistä kopioidut siteeraukset ovat harvoin sellaisia, joista hyödyn jatkon kannalta. Otan kyllä toisten tekstistä suoria sitaattejakin, mutta yleensä kirjoitan ne vähintään omilla saatesanoillani. Esimerkiksi tässä on Antti Eskolan Työpäiväkirjasta (1992) aiheeseen liittyvä esimerkki siitä, kuinka kirjoitan lukemastani muistiinpanoja:

Eskola puoltaa tässä omien muistiinpanojen tekemistä. Hän laittaa kaikkea mahdollista varalta muistiin, jos vaikkapa sitä tarvitsee joskus. Miksi ei ottaisi valokopiota? ”Tähän vastaan, että tekstinpätkä, joka jäljennettäessä on pakostakin tarkkaan luettu, punnittu ja alustavasti mielessä kommentoitu, ei ole enää pelkkää raaka-ainetta, vaan puolivalmiste, josta on ajan tullen hyvä jatkaa.” 17

Yksi periaatteistani on se, että teen sellaisia muistiinpanoja, joihin on helppo palata jälkeenpäin. Yritän kirjoittaa mahdollisimman paljon omin sanoin. Teen muistiinpanoistani henkilökohtaisia, mutta kirjoitan ne samalla niin, että myös muutaman vuoden päästä saan niistä selvää.

Toinen tärkeä periaatteeni on se, että kun tallennan Obsidianiin muistiinpanoja, niin mietin mitä niillä haluan saada aikaan. Nykyisin kirjoitan muistiinpanoihini sellaisen otsikon, mikä voisi olla esimerkiksi näissä blogiteksteissä. Esimerkikiksi siellä voisi olla otsikoita kuten “Kyyninen sosiologia” tai “Meritokratian ongelmista”. Näiden alle kerään erilaisia muistiinpanoja ja wikilinkkejä toisiin muistiinpanoihin. Otsikoiden alle kertyy hiljalleen uutta materiaalia kunnes niistä ehkä joskus jalostuu teksti. Ehkä ensin blogiteksti ja sitten jotain vakavampaa.

Tärkeää itselleni on siis se, että saan jotain aikaan muistiinpanoillani. En vain odota jotain yllättävää oivallusta, joka tulee muistiinpanojen kertyessä, vaan työstän mahdollisimman paljon lukemaani kirjoittamalla siitä. Kirjoittaminen on kuitenkin ainakin itselleni paras tapa oppia.

Ehkä tämä meni nyt Obsidianin käyttämisestä hieman sivuraiteille. Minulla on siis erillinen kansio (/kirjasto) Obsidianissa, joka sisältää kaikki muistiinpanoni lukemistani julkaisuista. Jos tarvitsen käsikirjoituksessani Goffmania, niin todennäköisesti selailen hänen julkaisuistaan tehtyjä muistiinpanoja kunnes löydän sen, mitä sieltä lähdin etsimään. Ehkä samalla reissulla löydän jotain muutakin kiinnostavaa.

Obsidian ideointivälineenä

Edellä sivusin jo Obsidianin toista tärkeää funktiota. Obsidianin kautta muistiinpanojen läpiselaaminen tuottaa usein uusia ideoita työn alla olevasta aiheesta. Yksi innostukseni tällaiseen jatkuvaan muistiinpanojen selaamiseen tulee sosiologi C. Wright Millsiltä. Tämän olen laittanut muistiin hänen artikkelistaan On Intellectual Craftsmanship (1959).

Uutta tutkimusta kirjoittaessaan Mills käy läpi hänen aikaisemmat muistiinpanonsa aiheesta. Myös ne, jotka ei liity välttämättä aiheeseen. Tämä erillisten asioiden yhdistäminen laittaa hänen mielikuvituksen liikkeelle. ”Imagination is often successfully invited by putting together hitherto isolated items, by finding unsuspected connections.”

Voisi siis sanoa, että Obsidian auttaa tällaisten uusien oivallusten synnyttämisessä. Voi esimerkiksi huomata yhtäkkiä, miten jollain kahdella teoreetikolla on hyvin samankaltaisia ajatuksia keskenään. Usein uudet ideat ja oivallukset ovat sellaisia, joissa tietoa eri lähteistä sovelletaan keskenään tuottaen jonkin uuden näkökulman.

Luonnostelen myös paljon Obsidianissa. Käytän ranskalaisia viivoja, teen wikilinkkejä asioiden välille, harrastan vapaata kirjoittamista jne. Usein kirjoittaminen saa myös ajatukset liikkeelle.

Obsidian kirjoitusvälineenä

Kuten sanottua, kirjoitan melkein kaiken Obsidianissa. Täällä syntyvät niin ensimmäiset versiot kässäreistäni kuin blogiteksteistäni. Käyn läpi ideoitani ja mietin, minkä idean materiaaleista saisin uuden tekstin. Käsikirjoittaja Jani Volanen kuvaa ideointiprosessiaan hyvin samankaltaisesti:

Millä menetelmällä valitsitte, mikä materiaali päätyy sarjaan?

– Samalla metodilla, jonka Julmahuvin kanssa tekeminen oli opettanut. Höpötetään, ideoidaan, rönsytetään, mennään eteenpäin ja palataan aina myöhemmin taas alkuun ja arvioidaan, möyhitään samat jutut uudestaan. Kirjoitan ylös koko ajan kaiken mikä tuntuu ylöskirjoittamisen arvoiselta. Ja näin sieltä alkaa hitaasti päivien ja viikkojen, jopa kuukausien kuluessa pysymään kestosuosikkeina jotkut jutut; vaikuttamaan tekemisen arvoisilta jotkut toiset; kehityskelpoiselta edelleen iso kasa juttuja jne. Koko ajan putoaa kehnoimmat pois. … Lopulta mahdollisia ideoita on liikaa suhteessa mahdollisuuteen tehdä. Sitten karsitaan järkeä ja sydäntä käyttäen, miettien toisaalta: Onko tämä liian kallis idea? Liian vaivalloinen? Liian hankalasti avautuva? Ja toisaalta: Onko tämä hyvä? Tai hauska? Tai loistava? – Vai jotain selvästi vähemmän.

Muistiinpanojen saatavuuden lisäksi Obsidianissa viehättää kirjoittamisen helppous. Tällä ohjelmalla on jotenkin helpompi siirrellä tekstiä paikasta toiseen. Wordissa helposti “jumittuu” eikä viitsi lähteä rakentamaan esimerkiksi kässäriä uudestaan. Tässä Obsidianissa ei ole mitään sivuja, formatointeja tai muuta häiritsemässä kirjoitustyötä.

Kirjoitan Obsidianissa Markdown-formaatilla, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että otsikoiden eteen laitetaan risuaitoja “#”, tekstiä boldataan ja kursivoidaan tähdillä jne. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näin teksti pysyy raakatekstinä eli se on luettavissa melkein millä tahansa tekstinkäsittelyohjelmalla. Tiedostokoko pysyy myös hyvin pienenä. Tämä helpottaa taas varmuuskopiointia ja tekee näistä Obsidianiin tuotetuista muistiinpanoista pitkäaikaisia. Tiedän pääseväni niihin myös jatkossa, jos Obsidian yhtäkkiä lakkaa toimimasta.

Pidän Obsidianissa myös siitä, kuinka lähdeviitteet ja lähdeluettelo on helppo tehdä. Esimerkiksi jos haluan viitata Goffmanin Stigma-teokseen, niin valitsen pikanäppäimellä lähdeviitteen: [@goffmanStigma1963]. Sitten kun haluan muodostaa kässäristäni Word-tiedoston tai PDF-tiedoston, niin käytän Pandoc-ohjelmaa. Tämän ohjelman avulla saan helposti tyylikkäästi muotoillun Word- tai PDF-tiedoston käyttööni.

Teknisiä yksityiskohtia

  • Obsidian-ohjelman voi ladata tästä. Se on ilmainen käyttää ja sillä on hyvin aktiiviset kehittäjät sekä innokas käyttäjäyhteisö. Se on ilmainen käyttää, mutta synkronointi eri laitteiden välillä maksaa (ilmainen vaihtoehto on git- tai pilvisynkronointi).
  • Lähdeviitteissä minua auttaa Obsidianin lisäosa nimeltä Citations. Lisäksi se osaa muodostaa kätevästi kirjasto-kansiooni automaattisesti nimetyn lähteen (esim. @goffmanStigma1963) tarpeellisine tietoineen (julkaisun koko nimi, julkaisuvuosi ja tekijät lueteltuina). Tämän lisäosan käyttöön tarvitset Zotero-viitteidenhallintaohjelmiston. Lue Zoterosta ja sen asetuksista lisää blogitekstistäni.
  • Pandoc-ohjelmaan voit tutustua tästä. Katso myös suomenkielinen markdown.fi aiheeseen (markdown+pandoc) liittyen.

Jos haluaa kääntää Markdown-kässärin lähdeluettelon sisältäväksi Word-kässäriksi, niin tekstin alkuun on laitettava esimerkiksi seuraavaa:

---
title: "Otsikko"
author: Tekijä
abstract: "Abstrakti'"
keywords: "avainsanat, toka"
date: "1.1.2021"
---

Tällä komennolla käännän kässärin .md => .docx

pandoc -s "C:\Users\...\esimerkki.md" --citeproc --bibliography="C:\Users\...\zotero.bib" --csl="C:\Users\...\journal.csl" --reference-doc=reference1.docx -o "C:\Users\...\esimerkki.docx"
  • zotero.bib viittaa Zoteron avulla muodostettuun Better BibLaTeX .bib tiedostoon koko Zotero-kokoelmastani.
  • journal.csl, ks. https://www.zotero.org/styles (viittaustyylit).
  • reference1.docx on Pandoc-komennolle docx-tiedoston malliversio (marginaalit, sivunumerointi, fontti, rivivälit jne.)

  1. Kiitos blogitekstin ideasta, Uggelsson! ↩︎

Kommentit

Ei kommentteja

Kommentoi

Kiitos kommentista!

Kommentti lähetettiin tarkistettavaksi.

OK

Related