Kasvotyö sosiaalisena taitona

Minä väitän: osata ottaa huomioon toisen ihmisen kasvot on tärkeimpiä sosiaalisia taitoja, ja tässä sosiaalisessa taidossa voi kehittyä, kun tajuaa asian merkittävyyden. Taidokkaalla kasvotyöskentelyllä on mahdollista ylläpitää omien kasvojensa lisäksi myös toisten kasvoja niin, ettei kenenkään tarvitse pelätä tilanteessa omien kasvojensa puolesta.

Mutta hetkinen, kasvot ja kasvotyöskentely?

Nämä sosiologi Erving Goffmanilta tulevat käsitteet voidaan ymmärtää tuttujen sanontojen kuten “peittää kasvonsa” tai “menettää kasvonsa” kautta. Molemmissa näissä on kyse siitä, että on tapahtunut jotain noloa. Ehkä olemme sanoneet tai tehneet jotain sellaista, mikä jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt sanoa tai tehdä toisin. Joka tapauksessa ytimessä on se, että olemme poikenneet meille ideaalista tavasta käyttäytyä. Olemme huolissamme siitä, miltä näytämme muiden silmissä.

Hyvän kasvotyön avulla vältämme tällaisia tilanteita ja suojelemme myös muiden samassa tilanteessa olevien kasvoja. Onnistunut kasvotyöskentely on siten ennen kaikkea taito, jossa korostuu jatkuva reflektiivisyys siitä, miltä me näytämme ja miltä muut näyttävät osallistujien silmissä: jos sanon asian näin tai teen asian tällä tavoin, niin mitä siitä seuraa?

Kasvoihin liitetyt odotukset

Meillä yleisesti ottaen on monia erilaisia kasvoja: käyttäydymme eri tavalla esimerkiksi läheistemme kuin työ- tai koulukavereidemme kanssa. Kun käynnistän Zoom-palaverin, niin otan tilanteeseen hieman erilaiset kasvot kuin minulla hetki sitten oli perheeni kanssa. Nämä tilanteet jo sinänsä odottavat minulta erilaista käyttäytymistä.

Erityisesti näissä odotuksissa kiteytyy sosiologinen ajatus siitä, että vastaamme kasvoillamme yhteiskunnan odotuksiin meistä. Jos menen Zoom-palaveriin pelleasussa, niin todennäköisesti muut hämmentyvät siitä. Jos en pysty tilanteeseen sopien selittämään syytä pelleasuuni eikä muut osallistujat onnistu suojelemaan kasvojani esimerkiksi huumorin avulla, niin todennäköisesti joudun hieman noloon tilanteeseen. Haluamme usein välttää tällaisia tilanteita, ja juuri siksi käyttäydymme usein odotusten mukaisesti. Asetamme odotuksia myös muille, koska haluamme usein välttää sellaista tilannetta, jossa jonkun muun kasvot ovat vaarassa.

Outo Zoom-palaveri
Outo Zoom-palaveri

Kasvojemme valintaan vaikuttaa vahvasti erilaiset normatiiviset odotukset siitä, minkälainen käyttäytyminen on hyväksyttävää. Tätä voi konkretisoida esimerkiksi erilaisten muotisuuntauksien kautta. Mikä on cool ja mikä taas ei ole? Jos cool on nyt 2000 euron Looney Tunes villapaita, ja haluamme viestiä muille samanlaisen näkemyksen muodista jakaville muodikkuudestamme, niin tämä villapaita on must-have. Kyse on ennen kaikkea halusta näyttää omalle viiteryhmälle, että omistaa sinne sopivat kasvot. Jos meille tärkeässä viiteryhmässä on suotavaa flexata kalliiden vaatteiden avulla, niin usein sopeudumme näihin odotuksiin.

Jos emme reflektoisi muiden odotuksia, niin voisimme tulla sosiaaliseen tilanteeseen sinne ei-sopivilla kasvoilla. Välttämättä goottityylinen pukeutuminen ja habitus eivät ole enää niin muodissa nuorten keskuudessa 2020-luvulla, joten goottityyli voi herättää muissa ihmetystä. Jos taas haluamme näyttäytyä mahdollisimman menestyvänä ihmisenä, niin välttämättä tavanomaiset kalliit autot ja tyylikäs pukeutuminen eivät enää kelpaa, vaan menestyjän kasvoihin tarvitaan uudenlaisia tapoja viestittää menestyksestä, esimerkiksi lukeneisuutta osoittamalla.

Näissä molemmissa esimerkeissä tulee esille se, kuinka tärkeää kasvotyöskentelyssä on reflektoida yhteiskunnassa vallitsevia odotuksia. Jos ei tätä “pohjatyötä” suorita kunnolla, niin muut kyllä huomaavat sen.

On siten tarpeellista tunnistaa se, miten tärkeässä roolissa muut ovat meidän kasvojen ylläpitämisessä. Olemme hyviä mukautumaan odotuksiin ja tämä vaikuttaa keskeisesti siihen, minkälaisia kasvoja haluamme ylläpitää. Kun muut antavat pienillä eleillä ja mahdollisesti myös sanoilla kasvoillemme hyväksynnän, niin myös meidän on helpompi tuntea itsemme itsevarmaksi sosiaalisissa tilanteissa. On usein erittäin epämukavaa poiketa vahvasti joukosta. Tarvitsemme muiden tukea meidän omien kasvojemme ylläpitämiseen ja tässä vaikuttaa vahvasti se, mitä ympärillämme arvostetaan. On se sitten kalliit vaatteet, goottityyli tai menestyjän habitus.

Vältä kasvojen menettämistä

Kirjailija Petri Tamminen (2010) kertoo lyhytproosassaan Danny vastaan me siitä, kuinka Danny pyysi keikallaan pikkukylän yleisöä tanssimaan lavan edessä. Naisten ja lasten oli helppo vastata Dannyn kutsuun, mutta kylän miehet taas jäivät penkkeihin katsomaan esitystä. Ainoastaan yksi kaupunkilaismies oli uskaltautunut tanssimaan, ja vieläpä kovin vapaasti. Miksi? Koska kylän miehillä oli omat kasvonsa puolustettavanaan. Kaupunkilaismiehen ei tarvinnut välittää siitä, mitä mahdollisesti nämä muut miehet ajattelivat hänestä. Kylän miehillä ei ole ollut tapana tanssia, ainakaan vapaasti Dannyn musiikin tahtiin, joten kynnys nousta penkiltä ja tanssia muiden kylän miesten edessä oli liian suuri.

Miehet penkillä (kuvan miehet eivät liity tarinaan)
Miehet penkillä (kuvan miehet eivät liity tarinaan)

Tässä tilanteessa näiden miesten kasvot olivat vaarassa. Oli siis riski kasvojen menettämiseen. Ja juuri tästä on kyse, jos emme kasvotyöllämme kykene vastaamaan siihen, mitä muut meiltä odottavat. Ehkä ajattelemme, että muut kylän miehet paheksuisivat meitä, jos lähtisimme tanssimaan. Emme kuitenkaan halua menettää kasvojamme näiden naapureidemme edessä, joten paras pitäytyä tanssista ja istua penkillä kuten muut.

Tällaisissa tilanteissa me tarvitsemme sosiaalista älykkyyttä. Se on taitoa nähdä se, mitä tapahtuu, jos yhtäkkiä nousisimme penkistä vastoin odotuksia tanssimaan. Se on refleksiivisyyttä siinä mielessä, että osaa pohtia, miten muut lopulta oikein reagoisivat. Olisiko se tanssiminen lopulta niin tuomittavaa? Ehkä muutkin kylän miehet innostuisivat perässä?

Haluamme siis välttää mahdollisimman paljon sellaisia tilanteita, missä muut ovat vaarassa menettää omat kasvonsa. Ne ovat ensinnäkin kovin epämukavia, mutta pahimmillaan ne voivat johtaa synkkään lopputulemaan. Ihminen, joka menettää kasvonsa muiden silmissä, menettää samalla palan itseluottamustaan. Osamu Dazain (1948) teos No Longer Human kuvaa tuskallisesti sitä, mihin kaikkeen kasvojen menettäminen johtaa nuorella japanilaismiehellä. On vaikea luottaa omiin kasvoihinsa ja sitä kautta itseensä, jos muut eivät suhtaudu myötämielisesti.

Kasvotyö sosiaalisena taitona

Sosiaaliset tilanteet ovat usein hyvin monimutkaisia, joten se ei sinänsä ole mikään ihme, jos ne väsyttävät. Tällaisissa tilanteissa joudumme kuitenkin prosessoimaan valtavasti monitahoista sosiaalista informaatiota, jotta onnistuisimme välttämään kasvojemme kolhut.

Usein kuulee väitettävän, ettei pitäisi ajatella sitä, mitä muut ajattelevat. Haluaisin tässä lopussa väittää vastaan: me teemme tätä jatkuvasti, automaattisesti, sillä se on olennainen osa ihmisyyttämme. Juuri tämä kuluttaa meitä niin valtavasti sosiaalisissa tilanteissa. Mutta kaikki sosiaaliset tilanteet eivät kuitenkaan ole niin kuluttavia. Miksi?

Joidenkin ihmisten kanssa meidän on helpompi olla. Tiedämme, etteivät he heti sytytä rovioita, jos me sanomme jotain ajattelematonta. Meidän ei tarvitse olla tällaisten ihmisten kanssa jatkuvasti varuillamme kasvojemme puolesta, vaan voimme olla avoimempia ja kenties myös luovempia. Keskeistä on se, että pystymme luottamaan näihin ihmisiin.

Osaatko sinä olla sellainen, joka viestii olemuksellaan muille luottamusta? Osaatko sinä reflektoida toisen ihmisen näkökulmasta meneillään olevaa sosiaalista tilannetta? Osaatko sinä ottaa huomioon sen, mitä toiset ajattelevat ja onko heillä helppoa olla kanssasi?

Toiset osaavat toisia paremmin “murtaa jään” ja “rentouttaa tunnelmaa”, mutta näissä voi omaa kasvotyötään pohtimalla kehittyä. Kun huomaamme kasvotyön tärkeyden ja kasvojen menettämisen traagisuuden, niin osaamme myös toivottavasti olla ajattelevaisimpia sosiaalisissa tilanteissa. Onnistuneen kasvotyöskentelyn avulla suojelemme omien kasvojemme ohella myös muiden kasvoja, ja se viestii muille luottamusta.

Kuvat

  1. Majerník, Cyprián (1940) Crying Clown, Public Domain
  2. Kanerva, Teuvo (1957–1961) Vanhoja miehiä istuskelemassa puistonpenkillä, CC BY 4.0

Kommentit

Ei kommentteja

Kommentoi

Kiitos kommentista!

Kommentti lähetettiin tarkistettavaksi.

OK

Related