Bregman (2020) Hyvän historia

Minkälaisena näet ihmisluonnon? Ajavatko ihmiset sinusta lopulta omaa etuaan vai onko ihminen sinusta enemmän yhteisöllisyyteen taipuva? Teoksessaan Hyvän historia: Ihmiskunta uudessa valossa (2020), Rutger Bregman tarkastelee kysymystä siitä, miten näkemyksemme ihmisluonnosta vaikuttavat meidän käyttäytymiseemme.

Bregmanin argumentti menee suunnilleen näin. Jos ajattelemme olevamme pohjimmiltaan itsekkäitä, niin se saa meidät käyttäytymään tavalla, joka tukee tämän oletuksen toteutumista. Voimme esimerkiksi ajatella, että meitä pääasiassa motivoi meidän oma etumme. Vaihtoehtoisesti voimme ajatella meidän olevan pohjimmiltaan sosiaalisia eläimiä, jotka haluavat olla muille tärkeitä. Jo valinta näiden kahden näkemyksen välillä vaikuttaa keskeisesti siihen, minkälaista yhteiskuntaa meidän kannattaisi edistää.

Tämä Bregmanin argumentti muistuttaa psykologisen yksinäisyystutkimuksen havainnoista. Jos olemme eläneet lapsuutemme kiusattuina ja syrjittyinä, niin tämä on todennäköisesti vaikuttanut meidän nykyiseen ihmiskuvaamme. Tällaisesta ajattelusta voi syntyä itseään ruokkiva kehä: ajattelemme muista ihmisistä lähtökohtaisesti negatiivisesti, joka taas vaikuttaa meidän tulkintaamme muiden ajattelusta. On vaikeaa luoda ystävyyssuhteita, jos tulkitsee muut negatiivisesti.

Ne tarinat, joita kerromme meidän perusluonteestamme ovat siten hyvin tärkeitä. Niiden vaikutus näkyy niin yhteiskuntamme suunnassa kuin siinä, miten suhdaudumme muihin ihmisiin arjessamme.

Maallistuneessa yhteiskunnassamme tällaiset tarinat tulevat pääasiassa tieteen puolelta, ja näistä Bregman käy läpi muutaman keskeisen. Sosiaalipsykologian klassikot kuten Philip Zimbardon Standfordin yliopiston vankilakoe ja Stanley Milgramin tottelevaisuuskoe saavat Bregmanin käsittelyssä hyvin negatiivisen kuvan. Bregmanin mukaan niiden menetelmät eivät enää kestä kriittistä tarkastelua.

Meistä ihmisistä sinänsä on moneksi, niin hyvään kuin pahaan. Bregmanin mukaan yksi tärkeimmistä meidän käyttäytymistä ohjaavista tekijöistä on halu kuulua joukkoon. Meidän on hyvin vaikea toimia viiteryhmäämme vastaan. Haluamme toimia muiden odotusten mukaisesti ja välttää poikkeavuudesta syntyvää häpeän kokemusta.

Charles Darwinin evoluutioteoriaan viitaten, Bregman näkee punastumisen ja siihen liittyvän häpeän tunteen erottavan meidät muista eläimistä (esimerkiksi egoistisen homo economicus lailla käyttäytyvistä simpansseista). Häpeä on Bregmanin käsittelyssä tärkeä tunne, jonka avulla säätelemme itse itseämme. Punastelemme, takeltelemme sanoissamme ja vältämme muiden ihmisten katseita, koska välitämme heidän katseistaan niin paljon. Haluamme täyttää muiden odotukset meistä.

Olisi vaikeaa elää yhteiskunnassa, jossa kaikki olisivat päässeet eroon häpeän kokemuksestaan. Häpeä on tärkeä kumppani oman käyttäytymisemme reflektoimisessa. Teenkö nyt varmasti oikein? Mitähän muut tästä ajattelevat? Häpeä on toiset ihmiset nahan alla, kuten Jouko Turkka on kirjassaan Häpeä (1994) todennut, mutta positiivisella tavalla. En ole ihan täysin vakuuttunut Bregmanin argumentista, että Trump olisi häpeämätön. Hän ei ehkä häpeile käyttäytyä väärin niin sanottuja tavallisia odotuksia kohtaan, mutta hänelle mitä todennäköisemmin on tärkeää kuitenkin hänen oman viiteryhmänsä ajatukset hänestä.

Yksi mielenkiintoisimmasta Bregmanin kirjan havainnoista on se, miten nyky-yhteiskunnassa häpeämme käyttäytyä kohteliaasti ja ystävällisesti. Koska ajattelemme ihmisen pohjimmiltaan olevan egoistinen omaa etuaan tavoitteleva olento, niin kohtelias ja ystävällinen käyttäytyminen vaikuttaa teennäiseltä, epärealistiselta: “Mitä oikein ajat takaa kun olet niin ystävällinen? Mitä haluat minusta?” Oivallisesti Bregman kiteyttää lopussa ajatuksensa uudesta, realistisesta ihmiskuvasta:

Ole siis realisti. Tule kaapista. Toimi luontosi mukaan ja ilmaise luottamuksesi. Älä häpeä anteliaisuuttasi ja tee hyvää kirkkaassa päivänvalossa. Sinut saatetaan aluksi sivuuttaa ymmärtämättömänä ja naiivina. Muista kuitenkin, että se, mikä nyt voi vaikuttaa naiivilta, voikin olla huomenna terveen järjen mukaista. On uuden realismin aika. On uuden ihmiskuvan aika.

Luettua: Bregman, Rutger (2020) Hyvän historia: Ihmiskunta uudessa valossa (suom. Mari Janatuinen). Atena Kustannus Oy.

Kommentit

Ei kommentteja

Kommentoi

Kiitos kommentista!

Kommentti lähetettiin tarkistettavaksi.

OK

Related